Suurissa yrityksissä [:korporaatioissa] asiat etenevät usein hitaasti. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö sen pohtimiseen kannattaisi buukata vähintään tunnin palsua, johon kutsutaan varmuuden vuoksi kaikki, joilla saattaisi olla asiaan mielipide. Tutkitaan niin hartaasti, ettei hutkimiselle oikein tahdo jäädä energiaa.
Miksi hitossa näin on, kun kukaan ei tunnu siitä erityisesti nauttivan – ja voiko kankea korporaatio ketteröityä?
Kuka tästä päättää? En ole varma, järjestetään palaveri!
Korporaation palaveritautiin liityy se, ettei kukaan tunnu olevan vastuussa mistään. ”Voisit kysyä vielä Möttöseltä ja Laineelta ennen kuin tää menee eteenpäin…”.
Kun asiaa riittävästi lingotaan organisaation rattaissa, ei kukaan lopulta muista, mistä idea sai alkunsa – puhumattakaan siitä, että jaksaisi keskustella tuotoksen optimoinnista, kun se lopulta karmean pihtisynnytyksen jälkeen valmistuu.
Uuvuttava työn tekemisen tapa johtaa siis keskinkertaisiin lopputuloksiin, ovathan ne vasta ensimmäisiä arvauksia, joita ei ole törmäytetty reaalimaailman kanssa. Harva kun osuu kerralla maaliin, vaikka miten huolellisesti söisi palaveripullaa.
Jos otettaisiin käyttöön agile-malli ja tehtäisiin organisaatiouudistus?
Maailma on täynnä ketterän kehittämisen malleja ja niiden kouluttajia. Valitettavasti retrot, sprint planningit ja scrumit eivät yksinään korjaa ketteryyden puutetta – rituaalit vain tekevät sen näkyväksi. On tuskallista joutua toteamaan, ettei kuukauden mittaisella sprintillä ole taaskaan saatu aikaiseksi muuta kuin hyviä aikeita, vaikka tavoite oli tehdä, julkaista ja oppia.
Joskus lääke saattaa todella olla organisaatiouudistus (kukapa ei rakastaisi niitä!). Jos vastuut on alunperin pilkottu niin naurettavan ohuisiin siivuihin, että kengännauhojen solmimiseen tarvitaan jalan, kengän, oikean käden ja vasemman käden kokous, korjaa tukku organisaatiouudistusdynamiittia osan ongelmasta.
Sivutuotteena saattaa syntyä myös motivaatiota ja sitoutumista, kun ihmiset ymmärtävät työnsä tarkoituksen ja pystyvät vaikuttamaan asioihin.
Eli nyt vain dynaamisesti odotetaan, että Joku Muu pistää asian kuntoon? Eipäs hätäillä.
Quick fix: ota vastuu. Juuri sinä siellä!
Joskus pienin ja helpoin askel oikeaan suuntaan on myös tärkein. Niin tässäkin: jokainen yksilö voi edesauttaa ketteryyttä ja kun kaikki korporaatiossa toimivat niin, on vaikutus huomattava. Ja mikä parasta: tätä varten ei tarvita palaveria, voit aloittaa heti!
Resepti on seuraava: ala ottaa vastuuta asioista. Älä ole se pelkuri, joka mieluummin käyttää energiansa sen pohtimiseen, kuuluisiko asia kuitenkin Jollekin Toiselle kuin pyrkii itse konkreettisesti edistämään asiaa, edes pykälän verran.
Siispä kun seuraavan kerran olet buukkaamassa keskustelutilaisuutta tai forkkaamassa sähköpostia, kysy itseltäsi, onko se lopputuloksen kannalta paras tapa edetä. Ethän pelkästään halua heittää palloa pois käsistäsi?
Tiukkaa Viinaa 