Päivitetty 22.10.2020
Jonkin asteinen esiintymiskammo on todella yleinen. Olen itsekin ollut niitä ihmisiä, joille ajatuskin ihmisjoukon tuijotuksesta on saanut pulssin kohoamaan.
Mikä esiintymisessä on niin vaikeaa, etenkin jos aihe on sitä ominta osaamista? Luulen, että itselleni suurin syy on ollut standardini hyvälle esitykselle.
Mielestäni hyvä esiintyjä ei esitä. Hyvä esitys ei ole jonkun aiemmin harjoitellun toisinto, vaan jotain ainutkertaista, joka syntyy vuorovaikutuksessa yleisön ja juuri sen vallitsevan tilanteen kanssa.
Monen mielestä varmasti rankka linjaus: onhan maailma täynnä webinaareja, joihin on tehty bulletpoint-slidut ja vuorosanat välimerkin tarkkuudella etukäteen. Korostankin tässä etuliitettä hyvä.
Jotta esiintyessä syntyisi jotain uutta, täytyy esiintyjän paitsi olla läsnä, myös ajatella. Ottaa yleisön reaktiot, prosessoida ja vastata niihin. Joko ihan konkreettisesti Q & A -muodossa tai mukauttamalla omaa olemistaan niin, että lopputuloksesta tulee parempi.
Siispä ollakseen hyvä esiintyjä täytyy pystyä ajattelemaan myös paineen alla. Ei pelkästään yksin ja/tai saunassa.
Kun ihmisjoukko tuijottaa ja odottaa välittömästi vastinetta huomiolleen, puskee tottumattoman verenkiertoon stressihormonia, joka jäädyttää ajattelun.
Tai sitä esiintymistä jännittävä ainakin pelkää.
Yleinen neuvo esiintymiskammon selättämiseksi on siedättäminen: kun vaan riittävästi istut muurahaispesässä niin kyllä se kirvely ajan kanssa helpottaa. Todella houkuttelevaa!
Totta kai altistamisella on roolinsa, mutta itselleni on toiminut paremmin oman ajattelutavan muutos. Sen sijaan, että ajattelisin esiintymistä vastakkainasetteluna, suhtaudun siihen tilanteena, jossa olen kuulijoiden kanssa yhdessä.
Esiintymisessä ei ole kyse vain esiintyjästä.
Tiukkaa Viinaa 