Sosiaalisen median keskustelun tasosta on kuulunut viime aikoina tavallista enemmän väninää. Itse en jaksa suuremmin ärsyyntyä ”liian kevyestä” sisällöstä kuten Linkkarissa kiertävistä mietelauseista. Ne leviävät, koska riittävän moni kokee ne jakamisen arvoisiksi.
On kuitenkin yksi ilmiö, joka on sisältöä enintään metatasolla: somen runkkuringit eli keskinäisen kehumisen ketjut. Mitä hyötyä niistä on? Arvioin – tietysti täysin subjektiivisesti – neljä esimerkkiä.
1) Keitä täällä Linkkarissa kannattaa seurata?
”Kiinnostaa myynti, markkinointi, työelämä, HR ja digitalisaatio. Ilmianna täältä LinkedInistä hyviä seurattavia”.
Hyödyllisyys aloittajalle: 1/5. LinkedInissä on todella helppo etsiä tietyn aihepiirin postauksia hakusanoilla ja hashtageilla. Mitäpä jos vain katsoisit, ketkä siellä keskustelevat ja vetäisit siitä johtopäätökset?
Hyödyllisyys mainituille: 2/5. Jos keskustelun aloittajaa kiinnostaa muun muassa kaikki, ovat myös mainitut suunnilleen puhelinluettelon kokoinen segmentti, eikä tällaisessa joukossa oleminen vahvista kenenkään positiota tietyn alueen asiantuntijana. Kaksi pistettä siitä, että tuli hetkellisesti vähän hyvä mieli.
Hyödyllisyys seuraajille: 3/5. Vaivaannuttavaa, mutta jollain kierolla tavalla viihdyttävää seurata, kun ihmiset tägäilevät toisiaan ristiin eikä kukaan kehtaa olla kiittelemättä.
2) Pingaan kaikki, jotta minusta tykättäisiin
”#FFfi @somejulkk1s @Konsultinretku @SeMyyjä @SuomenAinoaTwiittaavaJohtaja @paraskaveri”
Hyödyllisyys aloittajalle: 2/5. On tutkittu, että muiden auttaminen vaikuttaa mielialaa nostavasti. Hyvässä tilanteessa autettu vielä kiittää kauniisti ja jopa palauttaa palveluksen. Wou, moninkertainen hyöty. Tässä tapauksessa heruu kuitenkin vain yksi piste, sillä eipä pelkkä spämmipingaus ketään suuresti auta.
Hyödyllisyys mainituille 0/5. Kehu ei ole erityisesti kenellekään eikä erityisesti mistään ansiosta. Ei lämmitä, ei hyödytä.
Hyödyllisyys seuraajille: 1/5. Parhaan kaverin tai muuten erityisen luotetun ihmisen suositus voi saada tsekkaamaan profiilin ja tuurilla sieltä osuu silmään jotain huomion arvoista. Aika monta epävarmuustekijää.
3) Oisko ketään kuka olis joku?
”Luettele nousussa olevia henkilöbrändejä”
Hyödyllisyys aloittajalle: 1/5. En mitenkään keksi tästä oikeaa hyötyä, mutta silkkana viihteenä saattaa toimia (kts. hyödyllisyys seuraajille). Vähän kuin selaisi Seiskaa.
Hyödyllisyys mainituille: 0/5. Eräässä tätä lajityyppiä edustavassa ketjussa on mainittuna Jeesus, Jari Tervo ja Seppokoira. Kertonee kaiken oleellisen.
Hyödyllisyys seuraajille: 4/5. Aloitus on laajuudessaan niin absurdi, että jos ihmisellä on huumorintaju, hän vetää kommentoinnin täysin läskiksi. Eli parhaimmillaan lähes Panda-liven veroista viihdettä.
4) Sano jotain kivaa minusta
”Kirjoita tähän yksi positiivinen asia minusta. Ja pistetään posi kiertämään.”
Hyödyllisyys aloittajalle: 3/5. Jos on ollut paska päivä tai kaipaa muuten itsetunnon kohottamista, voi tämä olla ihan kiva tapa triggeröidä helppoa dopamiinia. Tietenkin olettaen, että saa kehuja.
Hyödyllisyys seuraajille: 2/5. Oikeaa palautetta ja kehuja annetaan aivan liian vähän. Jopa tuntemattoman vähän nololta tuntuvaan kehuketjuun törmääminen voi toimia hyvänä muistutuksena jakaa kiitosta omassa lähipiirissä. Ja siitähän taas poikii helposti vaikka mitä hyvyyttä.
Toiveeni: enemmän oikeaa keskustelua
Kumpi on parempi:
”Olet kyllä tosi hyvä työssäsi!”
vai
”Olet kyllä tosi hyvä työssäsi! Oli hienoa, miten sait meidän yrityksessä motivoitua jengiä somen käyttöön ja koko yritys hyötyi!”
Jälkimmäisestä päästään ihan oikeaan keskusteluun: mitä muut voivat oppia tuolta ihmishelmeltä ja pitäisikö useamman kiinnittää asiaan huomiota. Ja kas, näin some parantaa maailmaa.
Taputellaan siis kaikin mokomin toisiamme selkään – aiheesta.
Tiukkaa Viinaa 