Moni perinteisessä mielessä luovaa työtä tekevä voisi kuvata ideoiden syntyprosessia alitajunnan myllerrykseksi, jota ei voi hallita eikä ymmärtää.
Jonain hetkenä, kun punaviiniä ja kaukaisuuteen tuijottelua on ollut riittävästi, päähän vain poksahtaa heureka. Osa luovaan työhön kuuluvaa tuskaa on prosessin ja lopputuloksen välinen epävarmuus – osa ei ikinä saa kunnollista ideaa. Kaikki riippuu jostain maagisesta luovuuden autopilotista.
Väitän: käsitys luovasta työstä on vanhanaikainen ja amatöörimäinen
Määritelläänpä ensin luova työ. Perinteiset kirjailija-taidemaalari-elokuvaohjaaja -työt ovat itsestäänselvästi luovia, mutta samaan koriin kuuluu myös kaikki sellainen, jossa luodaan uutta muokkaamalla tai yhdistelemällä olemassa olevaa. Esimerkiksi koodaus, talouslukujen visualisointi tai organisaation johtaminen.
Tulevaisuudessa kaikki ihmisen tekemä työ on luovaa, koska digitalisaatio. Kukaan ei ole valmis käyttämään epätasalaatuista ja kallista ihmistyövoimaa vakioitavaan työhön. Ainakin toistaiseksi ihmisaivot päihittävät koneen vain luovuudessa. Kyvyssä nähdä uusia yhteyksiä – ja toki empatian avulla tehdä lopputuloksesta ihmisiä palveleva.
On siis korkea aika hylätä ajatus luovuudesta taiteilijoiden yksinoikeutena. Niille, joita kiinnostaa akateemishenkinen katsaus luovuuden olemukseen, suosittelen lukemisiksi Luovuuden idea -kirjaa.
Tässä vaiheessa moni saattaa ahdistua: ”En mä ole yhtään luova ihminen, teen ruokaakin aina reseptin mukaan!”. Uskon, että vaikka persoonallisuudella ja lahjakkuudella on osansa, luovuus on harjoiteltavissa oleva taito siinä missä neuvottelutaidot tai pomodoro-tekniikka.
Mitä ovat luovuustaidot?
Ajattelen, että luovuuden kehittäminen on tietoiseksi tulemista.
Sen sijaan, että matka ongelmasta ratkaisuun ”vain tapahtuu” jossain mielen syövereissä, voisimmekin tunnistaa tiettyjä kaavoja tai vaiheita luovassa ajattelussamme ja pyrkiä ohjaamaan sitä. Mindfulness on tämän tekniikan lämmittelyharjoitus ja maailmankaikkeuden raskaslukuisin kirja, Thinking, Fast and Slow, ehkä aapinen.
Jokainen ihminen tietysti kuvittelee olevansa täysin uniikki pikku lumihiutale, mutta uskon, että luovaa ajattelua riittävästi tutkimalla voitaisiin löytää malleja, jotka olisivat yhteisesti sovellettavissa. Toisin sanoen: eri ihmisten ajattelu on pohjimmiltaan aika samanlaista.
Kun ihminen tulee tietoiseksi siitä, mikä hidastaa ratkaisun löytämistä tai vie sitä väärille urille, koko prosessi voi helpottua. Punaviiniä tarvitaan vähemmän ja luovaan työhön aletaan suhtautua kuin, noh, työhön.
Ja on toinenkin pointti: luovan työn tekemisen optimointi. Muistele jotain duunia, joka pisti korvien välisen aineen tiukkaan treeniin ja lopulta, tuhansia juhlamokkakupillisia myöhemmin, luova työ oli valmis. Mitä jos pomo sanoisikin: ”Annan sinulle nyt toisen samantyyppisen ongelman. Ratkaise se puolet nopeammin”. Tuntuisiko vaatimus kohtuuttomalta? Suoranaiselta vittuilulta ja työsi väheksymiseltä?
Vai pystyisitkö analysoimaan, millainen ajattelu vei sinut edellisessä tapauksessa ratkaisuun ja näkisit, mihin kohtaan toimii luovan ajattelun lean-metodi?
Ajatteles, jos ajattelisimme ajattelua paremmaksi.
Tiukkaa Viinaa 